Marraskuu 2022
Tervetuloa lukemaan ensimmäistä Mäntsälän Voimistelijoiden puheenjohtajan palstaa. Tämä idea on ollut mielessäni jo useampaan kertaan, mutta sen aloittaminen on siirtynyt ja siirtynyt kerta toisensa jälkeen, milloin mistäkin syystä. Vihdoin tulin siihen lopputulemaan, että tätähän tämä seuratyö juuri on, aina on jotain kesken eikä hommat lopu koskaan. Parempaa hetkeä kuin juuri nyt ei taida olla.
Olen seuran puheenjohtajana nyt toista kautta. Nykyinen puheenjohtajan pesti päättyy ensi vuoden heinäkuun viimeinen päivä. Hommaan valitaan seuran kevätkokouksessa jäsenistön toimesta aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja paikka on avoin kaikille halukkaille seuran jäsenille. Lupauduin alun perin hommaan, koska muitakaan hakijoita ei ollut. Melko luottavaisin mielin ajattelin, että ”ei kai tässä mitään ihan ihmeellistäkään voi tapahtua”. Sitten tuli korona, jonka seurauksena tunteja piti siirtää ulos, lopulta perua, lomauttaa työntekijöitä, järjestää Mustan Kissan Cup virtuaalisena ja perua muutama näytöskin.
Nyt olemme tässä pimenevässä myöhäissyksyisessä marraskuussa 2022 ja vaikka ajatukset haikailevat kesäiselle Ratinan nurmelle (katso kuva yllä), on seuralla vihdoin käynnissä (näillä näkymin) täysin normaali kausi, jolloin saamme järjestää tapahtumia ja treenata salilla ilman rajoituksia.
Tällä hetkellä hallitus paahtaa tulevan viikonlopun tanssillisen voimistelun cup 1-kilpailun sekä Lumo-kilpailun järjestelyiden kanssa. Seurasihteerimme ja siinä sivussa koko muu hallitus huokailee, kun kyselen viidettä kertaa samaa asiaa.
Puheenjohtaja, hallitus ja oikeastaan kaikki muutkin seurassa ja seuran eteen hääräävät tekevät seurahommat oman työnsä ohessa. Sanomattakin selvää on siis se, että kiire on aina eikä koskaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa tehdä asioita kunnolla. Tapahtumien järjestäminen on kuitenkin seuran toiminnan elinehto, sillä tapahtumatuotoilla katetaan suuri osa seuran kuluista. Ilman tapahtumia, harrastus- ja valmennusmaksut olisivat moninkertaisia. Onneksi meillä on ihania ja aktiivisia talkoolaisia eli äitejä, isiä, isovanhempia, sisaruksia ja serkun kaimoja, jotka auttavat, kuljettavat, muistuttavat ja kysyvät, hoitavat liikenteenohjauksen, tavaroiden kuljetuksen, vahtivat salien ovia, ovat järjestyksenvalvojina, myyvät lippuja, toimivat ensiavussa, kuuluttavat kilpailut...
Itse olen taipuvainen stressaamaan mutta sain uutta näkökulmaa eräältä hallituksemme jäseneltä, kun hän kertoi minulle löytäneensä tyttärensä kanssa elämänohjeen, jossa kerrottiin, että ”If everything is under control, you’re going too slow”. Stressaajankin on tämän kaiken paahtamisen keskellä vaan taivuttava ja todettava että asiat ovat kevyempiä kantaa yhdessä ja positiivisella asenteella. Tästä ja niin lukuisista muistakin asioista, kommenteista, kannustuksista ja avusta olen kiitollinen meidän seuran hallituslaisille, talkoolaisille ja kaikille, jotka ovat mukana ja auttavat. Ei kissa kiitoksella elä, mutta ei oikein ole muutakaan mitä tarjota, joten jatkan kiitoksien jakamista vastaisuudessakin.
Marraskuisin terveisin, puheenjohtaja Elina.
